Näkymätön lapsi


Tiedättehän,että jos jotakuta säikäyttää kovin usein,hän muuttuu helposti näkymättömäksi.
Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti,joka oli ottanut tytön hoiviinsa,vaikkei pitänyt hänestä.
Tapasin tädin, ja hän oli kauhea.Ei vihainen,käsitättekö,sellainenhan voi ymmärtää.Hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen.
Mikä on ironinen?kysyi Muumipeikko.
-No kuvittele että liukastut johonkin limasieneen ja läsähdät istumaan keskelle puhdistettuja sieniä,sanoi Tuu-tikki.Tietenkin odotat äitisi suuttuvan,se olisi luonnollista.mutta ehei,hänpä ei suutukaan,sanoo vain kylmästi ja musertavasti:Ymmärrän että tuo on sinun käsityksesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen,ellet tanssisi ruoassa.Suunnilleen sellaista on ironia.
-Hyi , miten epämiellyttävää,sanoi Muumipeikko.
-Eikö olekin,myönsi Tuu-tikki.Ja juuri tuolla tavalla tämä täti puhui,hän oli ironinen aamusta iltaan.Lopulta lapsen ääriviivat alkoivat häipyä ja hän muuttui näkymättömäksi.Viime perjantaina häntä ei näkynyt ollenkaan.Täti antoi hänet minulle ja sanoi,ettei hän voi todellakaan huolehtia sukulaisista,joita hän ei edes näe.
-Entä mitä teit tädille?Kysyi Myy silmät tapillaan.Kai annoit hänelle selkään?
-Ironisia henkilöitä ei kannata piestä,sanoi Tuu-tikki.Otin ninnin mukaani kotiin.Ja nyt minä toin hänet tänne, jotta te tekisitte hänet jälleen näkyväksi.Syntyi lyhyt tauko.Kuuluin vain sateen ropinaa kuistin kattoa vasten.Kaikki katsoivat miettivästi tuu-tikkiin.
-Puhuuko hän?kysyi isä.
-Ei.mutta täti sitoi kulkusen hänen kaulaansa tietääkseen,missä hän milloinkin on.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Here before


Memory comes when memory's old
i am never the first to know
following this stream up north
where do people like us float?

there is room in my lap
for bruises, asses, handclaps
i will never disappear
for forever, i'll be here
Memory comes when memory's old
i am never the first to know
following this stream up north
where do people like us float?

there is room in my lap
for bruises, asses, handclaps
i will never disappear
for forever, i'll be here
uncover our heads and reveal our souls
we were hungry before we were born








http://www.youtube.com/watch?v=jWFb5z3kUSQ&feature=related


maanantai 28. marraskuuta 2011

maanantai 17. lokakuuta 2011

hiisiläinen




Tarinoita kohtaamisista hiiden kanssa

Hiisitarinoissa hiidet kuvattiin usein pieniksi, jokseenkin ihmismäisiksi. Joskus harvemmin hiidet kuitenkin rinnastettiin myös jättiläisiin tai vuorenpeikkoihin. Hiidet kuuluivat hiiden väkeen. Hiiden väki saattoi eräiden käsitysten mukaan tarttua ihmiseen näkymättöminä olentoina tai taikavoimana ja aiheuttaa näin sairauksia. Hiisien kotipaikka oli Hiitola. Hiitola sijaitsi vaikeakulkuisessa maastossa, mahdollisimman syrjässä ihmisasutuksesta. Hiitolaan oli rakennettu Hiiden linna, jossa hiidenväen hallitsija, Hiisi asui vaimonsa, Hiiden emännän kanssa. Hiiden emännältä Väinämöinen sai erään tarinan mukaan kanteleeseensa kielet. Hiiden linnassa asui myös hiitolaisia - joiden hiukset olivat käärmeitä - sekä Hiiden raivoava rakki ja Hiiden kissa, Kipinätär nimeltään. Hiidellä oli myös Hiiden ruuna, hiisien nopea hevonen ja yksi ainoa tytär, nimeltään Hippe. Hipen tehtävänä oli laittaa varkaat palauttamaan varastetun omaisuuden oikeille omistajilleen. Hiiden väestä puhutaan niin pahoina kuin hyvinäkin olentoina. Usein itse Hiisi suojeli metsässä kulkevia ihmisiä pedoilta.
Hiidet kulkivat usein meluisissa kulkueissa, joissa oli paljon kulkusia, ja joku saattoi vinguttaa viulua. He saattoivat ajaa päättömillä hevosilla tai pukeilla. Hiidet saattoivat aiheuttaa halvauksen, jos heitä ei väistänyt ojaan asti tiellä, tai jos heitä kuikuili pelokkaasti taakseen. Jos taas takana olevaa hiittä katsoi suoraan ja koko vartalolla kääntyen, hiisi perääntyi.
Hiidet olivat kuitenkin myös inhimillisiä. He saattoivat puhella humoristiseenkin sävyyn ihmisille. Kerrankin, kun hiideltä tiedusteltiin, miksi hän ratsastaa pukinkäppänällä, hän sanoi joutuneensa myöhässä ratsujen jakoon. Joskus hiidet vain metelöivät aiheuttamatta muuta harmia. Eräässä tarinassa metsään nukahtanut mies kohtasi hiisiä ja esitti peloissaan nukkuvaa. Hiiden joukossa oli mustia hiisiä ja harmaa hiisi. Mustat hiidet päättivät tappaa miehen. Harmaa kuitenkin sanoi, että nukkuvaa ei saisi vahingoittaa. Niin hiidet eivät vahingoittaneet miestä.
Hiidet tappelivat joskus valtapiiriensä rajoista. Silloin he saattoivat liikutella rajapyykkeinä käyttämiään isoja kiviä tai saada lammikot kuohumaan. Aikansa tapeltuaan hiidet kuitenkin sopivat riitansa. Tässä suhteessa he muistuttivat tonttujaeli tontinhaltijoita, jotka myös kinastelivat keskenään isäntiensä maista ja omaisuuksista.
Koska hiidet olivat kastamattomia, he eivät voineet astua pyhälle eli siunatulle maalle. Esimerkiksi pellot olivat siunattuja kylvön yhteydessä. Hiisiä pakeneva saattoi pelastautua juoksemalla kynnetylle maalle. Jos ovi ei ollut siunattu nukkumaan mentäessä, saattoi hiisi tulla sisälle ja viedä jotakin.

[muokkaa]



maanantai 26. syyskuuta 2011



Kohtalo on uskomuksissa käsitys, jonka mukaan asiat ovat tavalla tai toisella ennalta määräytyneet. Usko jonkinlaiseen kohtaloon kuuluu valtaosaan uskonnoista, ja jopa monille uskontokuntiin kuulumattomille. Joskus kohtalon vastavoimana pidetään vapaata tahtoaKohtalouskoa kutsutaan fatalismiksi.
Jotkut ajattelevat, että kohtalo tarkoittaa sitä, että ihminen toimii mekanistisesti syyn ja seurauksen lakien mukaan kuin kone, ja siksi seuraa ennalta määräytynyttä maailmanviivaa. Toisille kohtalon aikaansaa henkiolento, joka pyrkii tuottamaan ihmiselle tai asialle haluamansa kaltaisen tapahtumahistorian, vaikka tämä haluaisi muuta.
Ihmisen kohtalo saattaa joidenkin mielestä määräytyä esimerkiksi syntymähetkellä, toisten mukaan se on määräytynyt jo maailman syntyessä. Voidaan ajatella että on olemassa yksilön kohtalo, mutta myös suurempia, kuten kansakuntien tai maailman kohtaloita, joihin yksilön kohtalo nivoutuu.
Kohtalo saattaa olla täysin orjuuttava, johonkin suuntaan vetävä, tai jotain siltä väliltä. Joidenkin mukaan kohtalo toimii aina samalla tavalla, esimerkiksi huono-onniseksi syntynyt kokee aina huonoa onnea. Toisten mukaan kohtalo taas vaihtelee.
Ihmisen tai asian loppua tai huonoa onnea sanotaan myös sen kohtaloksi.
Ennustaminen perustuu siihen uskomukseen, että asioilla on jonkinlainen ennalta määräytynyt tulevaisuus, eli siis kohtalo.

Aili-mummon arkea: Lahnalammin Simosista

Aili-mummon arkea: Lahnalammin Simosista

torstai 25. elokuuta 2011

H2O

Eikö meri olekin hetkeksi annettu maalle lainaksi?(Pablo Neruda)


Eikö meidän kuuluisi palauttaa se vuorovesineen kuulle?

Kun jälleen näen meren,onko meri nähnyt minut vai ei?Miksi aallot kysyvät minulta samaa kuin minä niiltä?Ja miksi ne iskevät kallioon hukkaan heitetyllä innolla?Eivätkö ne väsy toistamaan julistustaan hiekalle?(Pablo Neruda)