Pakinaa parantolasta:
"Kell' on sielu surkastunut, taikka ruumis on romuna, ehtynyt elämän tarmo, vaiva voimat voivuttanut, syönyt
sairaus salainen, tauti julkinen tuhonnut, eikä lie apua saanut, vaikk' on hankkinut hakenut, käynyt lääkärit
läpitse, tiedemiehet tiedustellut, syönyt myrkyt ja makeat, pullot, purkit tyhjentänyt, hälle on tämä tarina, esitys
Elämänmäestä, jossa luojan luonnonvoimat, älykäs elämän tapa, hoito varsin huolellinen, raitis raadoton ravinto,
viepi vaivat vaikeatkin, aukovi elämän ukset. Eipä siellä syötätellä, murhatuilla mullikoilla, miestä raadoilla
ravita, suolaruuilla soaista, ylen on ravinto raitis, kaunehista kasviksista, ja hedelmistä herttaisista. Taudit
häipyvät hikenä, vaivat tippuvat vetenä, kuin tuo aurinko alati, herttaisinta hellettänsä, vajottavi vaivaisehen,
tuolla armaalla aholla, kuusten kunniakehässä, jotka seisten seinän lailla, turman tuulet tyynnyttävät, päivän
päästäen ylitse, joka ihot ihmisiltä, karskimmaksi karkaisevi, varalle pimeän talven. Jos on aika aurinkoinen,
torkkuu toiset rantamalla, käyden hiekkakäärehesen, taikka selkänsä saveten, ollen vuoroin auringossa, välistä vetehen mennen."
