Näkymätön lapsi
Tiedättehän,että jos jotakuta säikäyttää kovin usein,hän muuttuu helposti näkymättömäksi.
Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti,joka oli ottanut tytön hoiviinsa,vaikkei pitänyt hänestä.
Tapasin tädin, ja hän oli kauhea.Ei vihainen,käsitättekö,sellainenhan voi ymmärtää.Hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen.
Mikä on ironinen?kysyi Muumipeikko.
-No kuvittele että liukastut johonkin limasieneen ja läsähdät istumaan keskelle puhdistettuja sieniä,sanoi Tuu-tikki.Tietenkin odotat äitisi suuttuvan,se olisi luonnollista.mutta ehei,hänpä ei suutukaan,sanoo vain kylmästi ja musertavasti:Ymmärrän että tuo on sinun käsityksesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen,ellet tanssisi ruoassa.Suunnilleen sellaista on ironia.
-Hyi , miten epämiellyttävää,sanoi Muumipeikko.
-Eikö olekin,myönsi Tuu-tikki.Ja juuri tuolla tavalla tämä täti puhui,hän oli ironinen aamusta iltaan.Lopulta lapsen ääriviivat alkoivat häipyä ja hän muuttui näkymättömäksi.Viime perjantaina häntä ei näkynyt ollenkaan.Täti antoi hänet minulle ja sanoi,ettei hän voi todellakaan huolehtia sukulaisista,joita hän ei edes näe.
-Entä mitä teit tädille?Kysyi Myy silmät tapillaan.Kai annoit hänelle selkään?
-Ironisia henkilöitä ei kannata piestä,sanoi Tuu-tikki.Otin ninnin mukaani kotiin.Ja nyt minä toin hänet tänne, jotta te tekisitte hänet jälleen näkyväksi.Syntyi lyhyt tauko.Kuuluin vain sateen ropinaa kuistin kattoa vasten.Kaikki katsoivat miettivästi tuu-tikkiin.
-Puhuuko hän?kysyi isä.
-Ei.mutta täti sitoi kulkusen hänen kaulaansa tietääkseen,missä hän milloinkin on.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
lauantai 15. joulukuuta 2012
maanantai 27. elokuuta 2012
lauantai 23. kesäkuuta 2012
lauantai 16. kesäkuuta 2012
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
maanantai 28. toukokuuta 2012
Kouluarvosana voi ohjata koko elämän
http://www.hs.fi/elama/Kouluarvosana+voi+ohjata+koko+el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4/a1338085495279
Kuviksen kymppi kannusti taiteilijaksi
HELSINGIN SANOMAT
Niina Simonen, 43, Turku
"Päätin jo peruskoulussa, että minusta tulee isona taiteilija. Kun opettaja sanoi, että tullakseni joksikin minun pitää opiskella, sanoin, ettei minun tarvitse – minustahan tulee taiteilija.
Tykkäsin kuvaamataidosta ja sain siitä aina kympin. Sain jotenkin tuotua itseäni esille siinä. Kuviksen tunnilla ei tarvinnut esittää mitään, sai vain antaa tulla. Opettajani antoi minun lukea välillä taidekirjoja, kun muut piirtelivät.
Peruskoulun jälkeen kävin hampaita kiristellen ammattikoulun vaatetuslinjan, jossa opettajani kannusti minua hakeutumaan Lahden taideteolliseen. En koskaan kuitenkaan hakenut sinne, ja nyt se harmittaa.
Sain lapsia, piti itsenäistyä ja hankkia rahaa. Minusta tuli kotiavustaja. Siihen se taiteilijanura unohtui, vähäksi aikaa.
Kun lapset kasvoivat, aloin miettiä, miten saisin taas luovuuteni herätettyä. Löysin valokuvaamisen. Kuvaan pienellä taskukameralla ja isolla digijärkkärillä kaikkea mitä näen. Otan kuvan linnusta, jos se eteen sattuu. Tai puusta, kasvista, ihmisestä. Pääasia on riemu, kun saan kuvattua jonkin kohteen.
Nyt olen pitänyt jo kaksi valokuvanäyttelyä. Minusta tuli siis harrastelijataitelija, ja uskon, että kuvaamataidon kymppi vaikutti siihen. Olen alkanut miettiä, jos lähtisin vielä opiskelemaan valokuvausta Turun taideakatemiaan."
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)