Näkymätön lapsi


Tiedättehän,että jos jotakuta säikäyttää kovin usein,hän muuttuu helposti näkymättömäksi.
Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti,joka oli ottanut tytön hoiviinsa,vaikkei pitänyt hänestä.
Tapasin tädin, ja hän oli kauhea.Ei vihainen,käsitättekö,sellainenhan voi ymmärtää.Hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen.
Mikä on ironinen?kysyi Muumipeikko.
-No kuvittele että liukastut johonkin limasieneen ja läsähdät istumaan keskelle puhdistettuja sieniä,sanoi Tuu-tikki.Tietenkin odotat äitisi suuttuvan,se olisi luonnollista.mutta ehei,hänpä ei suutukaan,sanoo vain kylmästi ja musertavasti:Ymmärrän että tuo on sinun käsityksesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen,ellet tanssisi ruoassa.Suunnilleen sellaista on ironia.
-Hyi , miten epämiellyttävää,sanoi Muumipeikko.
-Eikö olekin,myönsi Tuu-tikki.Ja juuri tuolla tavalla tämä täti puhui,hän oli ironinen aamusta iltaan.Lopulta lapsen ääriviivat alkoivat häipyä ja hän muuttui näkymättömäksi.Viime perjantaina häntä ei näkynyt ollenkaan.Täti antoi hänet minulle ja sanoi,ettei hän voi todellakaan huolehtia sukulaisista,joita hän ei edes näe.
-Entä mitä teit tädille?Kysyi Myy silmät tapillaan.Kai annoit hänelle selkään?
-Ironisia henkilöitä ei kannata piestä,sanoi Tuu-tikki.Otin ninnin mukaani kotiin.Ja nyt minä toin hänet tänne, jotta te tekisitte hänet jälleen näkyväksi.Syntyi lyhyt tauko.Kuuluin vain sateen ropinaa kuistin kattoa vasten.Kaikki katsoivat miettivästi tuu-tikkiin.
-Puhuuko hän?kysyi isä.
-Ei.mutta täti sitoi kulkusen hänen kaulaansa tietääkseen,missä hän milloinkin on.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kuollut city kani ennen pääsiäistä

Näin jotain niin surullista,etten voi unohtaa.
Kävelin kadulla.City kani loikkasi siihen.Ihmettelin miten kesy.
Kävelin  vähän eteenpäin,ajattelin ottaa valokuvan,saisin  helposti tarkan lähikuvan.Jostain syystä en ottanutkaan.
Vähän matkan päässä makasi toinen city kani kuolleena  kadulla.Vaikka yleensä en jää katsomaan kuolleita eläimiä kadulla nyt jäin.Silmät olivat auki ja ihan kirkkaat.Pakko oli katsoa hengittääkö vielä.Ei hengittänyt.
Oli mentävä bussi pysäkille kunnes näin ensimmäisen city kanin loikkivan kuolleen ohitse  pusikkoon.Menin jälleen lähemmäs ajatuksena ottaa nyt se kuva mutta en pystynyt.
Kävelin vielä lähemmäs silläkin uhalla, että bussini voisi tulla ja myöhästyisin siitä,kamera kädessä valmiina ottamaan surullisen kuvan kuolleesta city kanista ja ystävästään.Kunnes näin kolmannenkin kanin loikkaavan kuolleen  lähelle.
Kaunis aurinkoinen päivä ja miten surullinen tilanne.Miten surullinen...




Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)